Jos harrastat pyöräilyä ja haluat päivittää pyöräsi varusteita, tutustu seuraavaan 7 kohdan listaamme. Se sisältää kalliita osien päivityksiä, jotka ovat useimmille pyöräilijöille tarpeettomia. Toki osa niistä voi johtaa pieniin hyötyihin, kun taas toiset voivat tehdä pyörästäsi näyttävämmän näköisen ja parantaa sen esteettisiä ominaisuuksia. Muutama voi nostaa pyörääsi korkeammalle – joskaan ei kaikkein käytännöllisimmälle – tasolle. Loppujen lopuksi sinun on ajettava tuunaamallasi pyörällä ja suorittamalla joitain seuraavista “päivityksistä” saatat itse asiassa joutua tinkimään ajomukavuudesta ja turvallisuudesta, puhumattakaan siitä, että hukkaat huomattavia summia rahaa.
Ylisuuri takavaihtajan rissajärjestelmä
Ottaen huomioon hinnan (200–800 €) sekä tehosäästöt, jotka sen on tarkoitus saada aikaan (2–3 wattia), on se totisesti tarpeeton päivitys. Sille on varmasti olemassa syynsä, miksi ammattilaistiimit ja -pyöräilijät tuskin koskaan käyttävät tällaisia järjestelmiä.
Keraamiset laakerit
Olemme jo aiemmin käyneet läpi keraamisia laakereita tässä blogijulkaisussa. Laadukkaat teräslaakerit brändeiltä, kuten NTN:ltä, NSK:lta tai SKF:ltä ovat huomattavasti edullisempia kuin keraamiset, joilla on muuten vieläkin vähemmän tarjottavaa kuin ylisuurilla takavaihtajan rissoilla.
Huipputason ryhmäsarjat
Brändeillä, kuten Sramilla, Shimanolla ja Campagnololla on huipputason ryhmäsarjoja, jotka ovat aivan yhtä käytännöllisiä ja tehokkaita kuin hieman matalamman tason versiot, mutta verrattain melko kalliita. Ainoa tällaiseen päivittämisen positiivinen puoli on paino (200–300 g), sillä mitä niiden ulkomuotoon tulee, on siinä kyse henkilökohtaisista mieltymyksistä. Jos itse päätät vaihtaa huipputasoiseen ryhmäsarjaan saavuttaaksesi vaikka tiettyä statusta tai mainetta, on se toki oma päätöksesi, mutta edullisempia ryhmäsarjoja, kuten Shimano 105:tä käyttävien pyöräilijöiden valintaa ei totisesti kannata väheksyä.
Mutta entäs sitten päätös elektronisen ja mekaanisen ryhmäsarjan välillä? Molemmat ovat erinomaisia valintoja. Mekaaniset ryhmäsarjat tosin käyvät nykypäivänä yhä harvinaisemmiksi. Et välttämättä tarvitse sähköistä ryhmäsarjaa, mutta jos se on valmistajan tämänhetkinen mieltymys, tulee siitä mitä todennäköisemmin ennemmin tai myöhemmin ainoa saatavilla oleva vaihtoehto.
Elektroniset ryhmäsarjat sekä levyjarrut ovat pelastus ranne-, käsi- tai sormiongelmista ja -vammoista kärsiville, ja niiden ansiosta moni pyöräilijä on saanut jatkaa rakasta harrastustaan.
Huippulaatuiset polkimet
Verrataanpa seuraavaksi useita eri malleja maasto- ja maantiepyöräilyyn keskittyneiltä brändeiltä:
Mitä maastopyöräilyyn tulee, ovat Shimano XTR- ja XT-mallit käytännössä samanarvoiset. XTR-polkimien ohjevähittäishinta on 130–150 € ja ne painavat 312 g. XT:t maksavat noin 80–100 € ja painavat 339 g. Vielä hieman tätä alemmasta luokasta löytyvät Shimano PD-M540 -polkimet 60–70 €:lla. Nämä painavat 352 g.
Sitten siirrytään maantiepyöräilyyn tarkoitettuihin polkimiin: Kalliimmassa hintaluokassa ovat esimerkiksi Wahoon Speedplay Nano -polkimet, jotka maksavat noin 450 € ja painavat 171 g. Niiden pienemmät versiot maksavat noin 150 € ja painavat 232 g. Toinen vaihtoehto ovat LOOKin KéO Blade Carbon Ti Ceramic -polkimet, joiden ohjevähittäishinta on 280–300 € ja paino 190 g. Sama malli, mutta ilman titaanisia karoja ja keraamisia laakereita maksaa 130–150 € ja painaa 220 g.
Polkimiin pätevät samat lainalaisuudet kuin ryhmäsarjoihinkin: hieman alemman luokan komponenteilla saa yhtä hyvän käytettävyyden ja suorituskyvyn. Avainsana tässä on kuitenkin paino, eikä pyörää ole helppoa saada kevenemään, joten poljinten painoon kannattaa ehkä kiinnittää huomiota, jos haluaa pyöränsä olevan mahdollisimman kevyt.
Superkevyet ja superkalliit juomapullonpidikkeet
Tämä saattaa hyvinkin olla tarpeettomin pyörän osan päivitys tässä artikkelissa, erityisesti mitä tulee kaikkein kalleimpiin ja eksklusiivisimpiin malleihin. Mallista riippuen saatat säästää vain joitain grammoja painossa, etkä edes välttämättä sitä, sillä markkinoilla on paljon muovisia juomapullonpidikkeitä, jotka ovat kevyempiä, kuin titaanista tai hiilikuidusta valmistetut. Lisäksi ne eivät välttämättä ole edes niin tehokkaita, sillä juomapullosi saattaa tippua niistä jokaisessa pikku töyssyssä.
Tubular-renkaat
Nämä eivät ole vaihtoehto maastopyöräilyyn, sillä ne eivät ole käytännölliset, edes kilpailuolosuhteissa.
Tubular-renkaiden käytöllä vai olla etunsa ja haittansa maantiepyöräilyssä, kuten olemmekin jo käyneet läpi tässä aiemmin julkaisemassamme artikkelissa. Mitä etuihin tulee, on keveys ainoa, joka on nykypäivänä relevantti, sillä perinteinen sisäkumi/rengasrunko-teknologia sekä tubeless-renkaat ovat saavuttaneet jo samanasteiset tai jopa edistyneemmät suorituskykyominaisuudet tubular-renkaisiin verrattuna – jopa siinä määrin, että monet ammattilaistiimit ovat siirtyneet kokonaan käyttämään tubeless-renkaita.
Aero ei ole kaikki kaikessa
Pyöräbrändi Specialized popularisoi sloganin “aero on kaikki kaikessa”, mutta me olemme tästä eri mieltä: kaiken ei tarvitse olla aerodynaamista, sillä tämä ominaisuus ei välttämättä sovi suurimmalle osalle pyöräilijöistä. Perusteluna tälle on se, että aerodynaamisuuden tarjoamat hyödyt perustuvat tuulitunnelitutkimuksiin ja paranevat ainoastaan nopeudenkin kasvaessa. Katso seuraava esimerkki saadaksesi tästä paremman käsityksen:
Sveitsiläinen valmistaja Scott väittää, että brändin uusin Scott Foil -malli on 20 % nopeampi, ja että pyöräilijä kykenee ajamaan 40 kilometrin matkan 40 km/h:n nopeutta 1 minuuttia ja 18 sekuntia nopeammin kuin aiemmalla Scott Foil -mallilla. Jos olet sitä mieltä, että itse kykenet ajamaan 40 kilometriä 40 km/h:n nopeudella, niin kerro tämä meille ihmeessä kommenteissa, sillä emme tunne montaa muutoin kuin ammatikseen pyöräilevää, joka tähän pystyisi.
Aero-komponenttien valitseminen ei välttämättä ole tarpeen myöskään kiekkojen kohdalla. Korkeampi vanneprofiili ei tarkoita sitä, että ajaisit automaattisesti paremmin ja nopeammin, sillä kiekot, jotka on varustettu tarpeettoman korkealla vanneprofiililla saattavat olla aerodynaamiset, mutta voivat myös aiheuttaa epävakautta ja vaarantaa ajoturvallisuuden. Ideaali vanneprofiilin syvyys useimmille pyöräilijöille olisi 30 ja 40 mm:n välissä. Jos olet painavampi pyöräilijä, ajat kilpailuissa ja/tai sinulla on tarpeelliset tekniset taidot, voit valita myös yli 40 mm:n syvyiset vanteet. 60 mm:n ja tätä syvemmän profiilin vanteet on tarkoitettu vain henkilökohtaisia aika-ajoja ja triathlonia varten.
Ajomukavuuden tai turvallisuuden riskeeraaminen keveyden maksimoimiseksi
Jämäkkä, kevyt ja edullinen. Jos voisit valita näistä vain kaksi, mitkä valitsisit? Tosin tähän yhtälöön on lisättävä vielä käyttömukavuus. Jokainen pyöräilijä pyrkii vähentämään painoa pyörältään, mutta suurin osa superkevyistä pyörän komponenteista ei yksinkertaisesti kykene tarjoamaan mitään edellä mainituista ominaisuuksista, saati kahta.
Superkevyet pyörän komponentit eivät ole ainoastaan superkalliita rahallisesti, vaan voivat käydä kalliiksi myös muilla tavoin. Niiden ansiosta voit nimittäin joutua tinkimään turvallisuudestasi ja ajomukavuudestasi, erityisesti jäljitelmämerkkien tai väärennösten tapauksissa, silloin, kun niitä ei asenneta oikein tai käytetä oikealla tavalla (väärä vääntömomentti, ei suositeltu pyöräilyn alalaji jne.) tai kun pyöräilijä ylittää painorajoituksen, jotka useimmat valmistajat asettavat tuotteilleen.
Emme voi toki kieltää sitä, että usein tapaamme asettaa halumme ja toiveemme todellisten tarpeidemme edelle, ja näin saatamme korvata Ultegran Dura-Acella tai hankkia korkean vanneprofiilin kiekot, joita emme todellisuudessa tarvitse. Toisaalta loppujen lopuksi hankimme pyörämme kovasta työstä ansaitsemallamme rahalla. Jos siis jokin edellä mainituista päivityksistä tekee sinut todella onnelliseksi, eikä aiheuta vaaraa turvallisuudellesi tai vaadi tinkimään mukavuudesta, niin hanki sellainen ihmeessä. Nauti pyöräilystä ja pyörästäsi – siitähän tässä harrastuksessa on kuitenkin kyse.
