Pyöräily ei ole pelkästään se urheilulaji, jota seuraamme TV:stä. Se on myös kulkemista paikasta toiseen. Joka päivä tuhannet pyöräilijät lähtevät polkemaan kaupunkiemme teitä ja katuja nauttiakseen vapaa-ajastaan tai kulkeakseen paikasta A paikkaan B. Me pyöräilijät teemme näin tietäen, että tien jakaminen muiden ajoneuvojen kanssa voi johtaa riskialttiisiin tilanteisiin ellemme noudata sääntöjä ja ellei autoilijoiden ja pyöräilijöiden molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys ole syystä tai toisesta vallitseva normi.
Me pyöriä ajavat henkilöt emme ole ainoastaan pyöräilijöitä. Olemme isiä, äitiä, poikia, tyttäriä, ystäviä ja työkavereita. Ja aivan kuten keillä tahansa muillakin tienkäyttäjillä, on myös meillä oikeutemme ja velvollisuutemme. Meidät erottaa muista se, että valitsemamme kulkuneuvo tekee meistä erityisen alttiita vaaroille. Pyöräilijöillä ei ole auton korin tapaista suojaa, joten paras turvajärjestelmämme onkin varovaisuus. Törmäys, joka aiheuttaisi naarmun tai pikkulommon autoon voi pyöräilijälle tarkoittaa mustelmaa, luun murtumaa tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaa. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että myös meihin kiinnitetään erityistä huomiota. Emmekä muuten tarkoita tällä autoilijoiden puolelta mitään suuria varovaisuuden osoituksia tai epätavallisia ajolinjoja, vaan kunnioitusta ja turvavälien pitämistä.
Suuri osa meistä pyöräilijöistä omistaa myös ajokortin ja tietää, että autolla ajaessakin kohtaa tiettyjä haasteita. Liikenneruuhkat, vilkkaasti liikennöidyt tiet ja paine saapua ajallaan milloin mihinkin menoon voivat kaikki aiheuttaa stressiä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei treenaamassa tai työmatkallaan olevaa pyöräilijääkään käy syyttäminen, eikä häntä tulisi näin ollen ottaa turhautumisensa (tai rattiraivonsa) kohteeksi. Kuinka kauan sopivan ohittamispaikan odottamiseen kuluu, samalla kun säilyttää turvaetäisyyden? 10 sekuntia, ehkä korkeintaan 30. Tämä on merkityksettömän lyhyt hetki elämässä, jonka odottamatta jättämisellä voi olla kuitenkin traagisia seurauksia pyöräilijälle.
Pyöräilijän ohittamiseen tarvittava turvaetäisyys ei ole mikään keksitty juttu – se on välttämättömyys. Monissa maissa suositellaan säilyttämään vähintään 1,5 metrin etäisyys pyöräilijään häntä ohitettaessa. Tämä etäisyys auttaa paitsi ehkäisemään törmäyksiä, suojaa myös pyöräilijää ohi ajavan auton aiheuttamilta ilmanvirtauksilta tai ikäviltä sivupeilien aikaansaamilta kolhuilta.
Mutta kuinka paljon 1,5 metriä oikeastaan on käytännössä? No, se on vähän enemmän kuin harjan varsi, joka on tyypillisesti noin 1,3 metrin mittainen. Auton sisäosan leveys kuljettajan ovesta kartanlukijan oveen on todennäköisesti vähemmän kuin 1,5 metriä. Tämä IKEAn TV-taso on esimerkiksi 150 cm pitkä. LeBron Jamesin siipivälin (sormenpäästä sormenpäähän käsien ollessa levitettynä vartalon sivuille) etäisyys on 2,13 metriä. 1,5 metriä on siis itse asiassa paljon enemmän kuin ensin ehkä ajattelisi. Tästä syystä kannattaakin ottaa varman päälle ja mieluummin liioitella kuin mokata pahan kerran. Jos mahdollista, ohitustilanteessa kannattaa hyödyntää toista kaistaa.
Säännöt ja säännökset kannattaa ottaa toki huomioon, mutta niiden lisäksi teillä sattuu monia eri tilanteita, joissa kunnioitus toisia kohtaan on äärimmäisen tärkeässä asemassa. Suosittelemme tekemään harkittuja päätöksiä arvostaen kaikkien tienkäyttäjien henkeä ja turvallisuutta kulkuneuvosta huolimatta. Teitä ei ole tarkoitettu vain jonkin tietyn yhden ryhmän käyttöön; ne ovat jaettuja tiloja, joilla vaaditaan keskinäistä yhteistyötä ja empatiaa. Teillä vallitsevan kunnioituksen kulttuurin vaaliminen ei ole pelkästään yhden osapuolen vastuulla. Sekä pyöräilijöiden että autoilijoiden tulisi olla tietoisia parhaista toimintatavoista, liikennesäännöistä sekä turvallisen ja ystävällisen ympäristön ylläpitämisen tärkeydestä. Tietä voisi kuvailla heijastukseksi yhteiskunnastamme – ja yhteistyöllä voi siitä tulla paikka, jossa kunnioitus ja turvallisuus asetetaan aina prioriteettilistan ykköseksi.
