Olemme ylpeitä voidessamme esitellä uuden Coppi-mallimme: kyseessä on Siroko M2-malliston pyöräilypaita, joka on nimetty yhden historian parhaimpiin kuuluvan pyöräilijän, Fausto Coppin mukaan.
Coppi kuului tyylikkäimpien pyöräilijöiden joukkoon, mutta vain pyörän selässä ollessaan. Ruumiinrakenteeltaan hän oli nimittäin pitkäjalkainen ja kasvoillaan hänellä nähtiin usein synkkä, hieman sairaalloinen ilme. Nälkä ja rankka lapsuus italialaisessa maalaisperheessä karulla 1920-luvulla vaati veronsa. Pyöränsä selässä Fausto oli täydellinen ilmestys. Hän sai ensimmäisen pyöränsä ollessaan 8-vuotias. Hän ajeli pyörällä myös ystäviensä kanssa, mutta pääasiallisesti se oli työntekoa varten hankittu. Siitä oli huolehdittava hyvin. Jos se olisi varastettu, kuten Antonio Riccin pyörä elokuvassa Polkupyörävaras, ei Italia olisi ehkä koskaan päässyt tuntemaan legendaarista Fausto Coppia, miestä, joka voitti Giron viisi kertaa, Tour de Francen kahdesti, Milano – San Remon kolmesti, Giro di Lombardian viidesti, maailmanmestaruuden yhdesti ja piti kaiken kukkuraksi pyöräilyn tunninajon ennätystä hallussaan 14 vuoden ajan.
Kun me Sirokolla päätimme osoittaa kunniaa piemontelaiselle pyöräilijälle nimeämällä pyöräilypaidan hänen mukaansa, aloimme kerätä hänestä tietoa luodaksemme suurmiehen maineelle sopivan mallin. Jos Fausto Coppin googlettaa, törmää kahteen nimeen. Ensimmäinen niistä on Bianchi, pyörämerkki, jolla hän kisasi suurimman osan urastaan ja toinen Gino Bartali, joka on toinen italialainen pyöräilijä ja tunnettu Coppin suurimpana vastustajana.
Käydessämme läpi Coppin uraa, löysimme värejä aina pyöräilypaidan pinkistä, jolla hän voitti viidesti Giron aina Bianchi-pyörien taivaansiniseen sekä Bianchin tiimipaitojen sinisestä sävystä Italian maajoukkueen pyöräilypaidan vallitsevaan vihreään väriin. Näiden perusteella värivalinnat kuulostaisivat suhteellisen itsestäänselviltä, vai mitä? Juuri näin mekin ajattelimme ja siksi päätimme ajatella laatikon ulkopuolelta.
Monet tuntevat Fausto Coppin kaikkien aikojen parhaimpana italialaispyöräilijänä. Hän oli kuitenkin ristiriitainen hahmo jakaen mielipiteitä, sillä 40- ja 50-lukujen aikana oli puoli Italiaa eri mieltä. Kun hän kuoli malariaan 40-vuotiaana, saapui 50 000 ihmistä kuitenkin jättämään jäähyväiset tälle pyöräilyn legendalle, joka oli innostanut kansaa lajin pariin koko maassa. Fausto Coppi suhtautui pyöriin ja pyöräilyyn äärimmäisellä intohimolla. Ja kun mietimme intohimoa, tulee ensimmäisenä mieleemme punainen väri. Pyöräilypaitaa ei voi kuitenkaan suunnitella täysin punaiseksi, sillä silloin se näyttäisi liikaa Vuelta a Españan, Espanjan ympäriajon johtajan paidalta. Meidän täytyi siis lisätä mukaan vielä toinen väri erottaaksemme nämä kaksi toisistaan. Kokeiltuamme eri yhdistelmiä päädyimme viininpunaiseen: väriin, joka sopii yhteen kirkkaanpunaisen kanssa sitä korostaen.
Kun tiesimme täsmälleen mitä värejä tulisimme käyttämään, aloimme hahmotella eri malleja, joista valita lopullinen versio. Tämä ei ollut helppo tehtävä. Kun suunnittelijamme alkoivat esitellä vaihtoehtojaan, oli yhden designin valinta vaikeampaa kuin Coppin ensimmäinen Stelviolle nousu vuonna 1953. 24 kilometriä 7,6 %:n kulmassa korkeimman kohdan ulottuessa jopa 2 757 metrin korkeudelle merenpinnasta. Samaan aikaan rankka ja henkeäsalpaavan upea urotyö.
48 tornantin, eli neulansilmämutkan jälkeen saavuimme huipulle ja valitsimme M2 Coppi -pyöräilypaitamallin, jolle tämä blogikirjoitus on omistettu. Voit ihastella sitä koko komeudessaan sen tuotesivulla. Hengittävä paita on valmistettu kevyestä materiaalista, joka siirtää kosteuden nopeasti pois iholta ja tarjoaa samaan aikaan täydellisen istuvuuden. Paidassa on kolme takaosan taskua vahvistetuilla saumoilla, jotta voit ottaa mukaan kaiken tarvitsemasi. Vetoketjutaskussa voit kuljettaa arvokkaimpia esineitäsi. Hihojen vahvistettu viimeistely takaa ihonmyötäisen, mutta samaan aikaan mukavan istuvuuden. Lisäsimme myös silikoninauhan alaosaan pitämään helman paremmin paikoillaan. Kun kaikki tämä yhdistetään vielä puoliautomaattiseen SBS-vetoketjuun sekä hankautumista estävään Zip Guard -vetoketjunsuojukseen, on tuloksena M2 Coppi – malli, joka on täydellisen monipuolinen paita käytettäväksi joka pyöräilymatkallasi.
Jos suhtaudut intohimoisesti pyöriin ja pyöräilyyn, olemme varmoja siitä, että tulet pitämään uudesta mallistamme. Jos puolestaan et vielä lue itseäsi pyöräilyihmiseksi tai et ole koskaan kuullutkaan paidalle nimensä antaneesta italialaispyöräilijästä, on tässä yhteenveto hänen urastaan ja saavutuksistaan:
Hän voitti ensimmäisen Giro d’Italiansa eli Italian ympäriajonsa vuonna 1940. Se oli Coppin ensimmäinen kerta kyseisessä kisassa. Hän ajoi yhdessä suursuosikin Gino Bartalin kanssa toimien tämän apukuskina. Kisassa tapahtuneiden sattumusten seurauksena tuli Coppista nuorin Giron voittanut ajaja hänen ollessa 20-vuotias.
Fausto Coppi oli loistava aika-ajokilpailija ja hän rikkoikin vuonna 1942 toisen maailmansodan ollessa käynnissä tunninajon ennätyksen Vigorelli-velodromissa Milanossa.
Coppi teki paluun kilparadoille vuonna 1946. Hän ei enää ajanut Bartalin joukkueessa Legnanossa, vaan Bianchin tiimissä. Coppin ja Bartalin ensimmäinen kaksinkamppailu nähtiin Zürichin mestaruuskilpailuissa (Züri-Metzgetessä). Bartali voitti sprintin yllättäen Coppin. Nämä kaksi italialaista janosivat voittoa toisistaan – tuona vuonna sorateillä ja 1x-voimansiirtopyörillä (yksi kampisarja, neljä takarattaan hammaspyörää) he saapuivat maaliin ajettuaan 42,228 km/h:n keskivauhtia. Tämä oli ennätys, jonka rikkomiseen meni yli puoli vuosisataa (Juan Antonio Flecha vuonna 2004 vauhtia 42,707 km/h).
Kaksi kuukautta aiemmin olivat Coppi ja Bartali kisanneet vastakkain La Primaverassa (Milano – San Remossa), mutta näkivät toisensa vain kisan alussa. Tämä johtui siitä, että Fauston suoritus kisassa Milanosta San Remoon vuonna 1946 oli todellinen osoitus hänen poikkeuksellisista kyvyistään. Coppi liittyi irtiottoryhmään heti kisan alussa – hän ei edes odottanut Poggiota tehdäkseen liikkeensä. Pääjoukkolaiset ajattelivat hänen tulleen hulluksi, mutta Bartali ei nähnyt hänestä enää vilaustakaan kisan aikana. Matkaa maaliin oli vielä 147 kilometriä, kun piemontelainen pudotti viimeisen irtiottokumppaninsa ja saavutti maaliviivan 14 minuutin etumatkalla toisena tulleeseen ja 18 minuutin erolla Bartaliin. Tuolloin radiosta kuului: “Saapumisjärjestys: ensimmäisenä Fausto Coppi… Odotellaan seuraavia kisaajia, joten kuunnellaanpa välissä hieman tanssimusiikkia”.
Vuoden 1946 Giro vaikutti lupaavalta, eikä se tuottanut pettymyksiä. Coppi oli ennakkosuosikki, mutta Bartali pääsi hyödyntämään vastustajansa heikon hetken jättäen hänet 4 minuutin päähän. Coppi kuroi välimatkan kiinni Dolomiiteilla, mutta voiton vei silti 47 sekunnin erolla Gino Bartali, “Lentävä munkki”.
Vuonna 1947 Coppi oli jälleen Bartalin kannoilla, kunnes hän lähti hyökkäykseen Passo Pordoin kohdalla murskaten toscanalaisen ajajan ja näin “Haikara” (l’Airone) päätyi kärkeen. Coppi voitti toisen Gironsa, sekä Italian mestaruuden ja Lombardian ympäriajon.
Vuonna 1948 hän juhli voittoaan jälleen Lombardiassa ja toisti Milano – San Remon urotyönsä voittaen jälleen. Hän jättäytyi pois Girolta kiistanalaisen tilanteen seurauksena, joka sattui Passo Pordoin etapilla. Coppin tiimin mukaan tifosi (tiimin kannattajat) auttoivat Fiorenzo Magnia voittamaan.
Vuosi 1949 oli Coppin vuosi. Hän murskasi arkkivihollisensa Girossa yhdellä historian legendaarisimmista etapeista. Cuneon ja Pinerolon välillä 254 kilometriä, lähes 5 000 metrin korkeusero ja viisi Alppien jättiä: Col de la Madeleine, Vars, Col d’Izoard, Montgenèvre ja Sestriere. Coppi irtautui joukosta ensimmäisen solan kohdalla ja nousi 192 kilometriä yksin. Radion kommentaattorit sanoivat: “Un uomo solo è al comando; la sua maglia è bianco-celeste; il suo nome è Fausto Coppi” (“Vain yksi mies määrää. Hänen paitansa on valko-vaaleansininen. Hänen nimensä on Fausto Coppi.”)
Hän voitti kolmannen Gironsa ja Tour de Francen, ollen ensimmäinen pyöräilijä, joka saavutti tämän tuplavoiton. Tämä voitto olisi ollut mahdoton ilman Bartalin apua ja huonoa tuuria. Vuoteen 1961 saakka olivat pyöräilyjoukkueet kansallisia ja kahdesta italialaisesta kilpailijasta tuli joukkuetovereita Ranskassa. Coppi viimeisteli vuoden kolmannella voitollaan Milano – San Remossa ja neljännellä perättäisellä voitollaan Lombardian ympäriajossa.
Vuonna 1950 hän voitti “vain” Pariisi–Roubaix’n ja La Flèche Wallonnen. Girolla hän kaatui ja joutui jättämään leikin kesken. Vuonna 1951 hän mursi solisluunsa Milano–Torino-kisassa, eikä ollut huippukunnossa Girossa, tullen neljänneksi. Pian tämän jälkeen hänen veljensä kuoli Giro del Piemontella ja vaikka Coppi kilpaili ympäriajon loppuun saakka, ei hän ollut henkisesti tai fyysisesti kunnossa. Hän tuli kymmenennelle sijalle ja saapui maaliin 46 minuuttia sveitsiläisajaja Hugo Kobletin jälkeen. Vuoden 1952 Girolla oli Coppia vastassa Hugo Koblet, hänen ikuinen arkkivihollisensa Bartali sekä vuoden 1951 voittaja Fiorenzo Magni.
Il Campionissimo (Mestareiden mestari) dominoi koko vuoden 1952 Giroa. Sama tapahtui Tour de Francella: Coppin toinen tuplavoitto ja ikoninen kuva Coppista ja Bartalista vaihtamassa juomapulloa, sekä belgialaisajaja Stan Ockers sivussa ajaen.
Belgialainen tuli kolmanneksi maailmanmestaruuskilpailuissa, jonka – monen yrityksen ja epäonnistumisen jälkeen – voitti Fausto Coppi Luganossa vuonna 1953. Sinä vuonna Coppi voitti viidennen ja viimeisen Gironsa valloitettuaan Dolomiitit jälleen ja siirtyen johtoon toiseksi viimeisellä etapilla, johon sisältyi ensimmäinen, jo mainitun Stelvion nousu. Tämä oli kenties viimeinen “Haikaran” (l’Airone) suuri voitto, sillä hän vaikutti tämän vuoden jälkeen suhtautuvan intohimoisemmin muuhun elämään kuin pyöräilyyn. Tuo aiempi intohimo sekä se intohimo, jonka hän sai monissa pyöräilyn seuraajissa aikaan, on se ominaisuus, jonka pyrimme vangitsemaan uuteen pyöräilypaitamalliimme, Siroko M2 Coppiin.
