Tieto on valtaa myös pyöräilyn maailmassa. Virheistään oppiminen voi auttaa välttämään ne tulevaisuudessa. Siksi olemmekin koonneet sinulle – olitpa vasta aloittelija tai jo kokenut pyöräilijä – uuden kärkikymmenikön pyöräilyvirheitä, joita välttää. Tällä kertaa keskitymme niihin virheisiin, joita useimmiten teemme ollessamme jo pyörän selässä.
Liiallinen itsevarmuus
Tämä on kenties virheistä tärkein. Jokainen pyöräilijä, oli hän sitten millä tasolla tahansa, tekee tämän virheen jossain vaiheessa. Tämä pätee niin aloittelijoiden tyypilliseen “Katso äiti, osaan ajaa ilman käsiä!” -huudahduksiin kuin maailmanmestari Julian Alaphilippeenkin, joka kohotti kätensä ilmaan voittoaan juhlistaakseen ja tämän seurauksena hävisi aivan viime metrillä. Kisan häviäminen on kuitenkin pienempi paha, sillä tämän tasoisella liiallisella itsevarmuudella voi olla paljon tuhoisampiakin seurauksia, kuten se, että aiheuttaa onnettomuuden tai joutuu osalliseksi sellaista.
Ole aina varovainen; tunne rajasi, äläkä ota tarpeettomia riskejä, erityisesti tuntemattoman laskun aikana, mutta myös silloin, kun ajat hitaasti ja ajattelet tilanteen olevan täysin hallinnassasi, etkä näin ollen kiinnitä tarpeeksi huomiota tiehen edessäsi.
Se, ettei noudata liikennesääntöjä
Tämä on virheistä näkyvin ja se, josta sekä jalankulkijat että autoilijat eniten pyöräilijöitä kritisoivat. Liikennesääntöjen noudattamattomuus vaihtelee niinkin yksinkertaisista rikkomuksista kuin punaisia päin ajamisesta aina modernimpiin rikkeisiin, kuten puhelimen käyttämiseen pyöräilyn aikana. “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven”; siinä tapauksessa me heittäisimme enemmän kiviä kuin niitä löytyy kuuluisan Pariisi-Roubaix’n mukulakiviosuuksilta, vai mitä?
Vitsi vitsinä – valitettavasti sorrumme lähes kaikki rikkeisiin, mutta niihin ei kuitenkaan ole tekosyitä: jos niistä sattuu saamaan sakon, voi asiasta toki valittaa ja nurista siitä, ettei kaupunki ole pyöräilijäystävällinen tai mainita, että myös autoilijat tuppaavat käyttämään puhelimiaan. Laki on kuitenkin laki ja sitä on noudatettava. Tutustu kotimaasi tai matkustusmaasi liikennesääntöihin, sillä säännökset vaihtelevat.
Se, ettei ole tavoitettavissa tai ei ilmoita muille, mihin on menossa
Ongelmaa ei ole, jos lähdet pyöräilemään ryhmässä ja pysyt myös ryhmän mukana aina siihen saakka, kun saavut kotiisi. Jos kuitenkin pyöräilet yksinäsi, niin ota läheisesi yhtä hyvin huomioon kuin he ottavat sinut miettiessään, missä menet. Ajattele perhettäsi, kumppaniasi ja lapsiasi asettuen heidän asemaan. Kuvittele, miltä heistä tuntuisi, elleivät he saisi sinuun yhteyttä tai löytäisi sinua.
Tästä syystä sinun on pyöräilemään lähtiessäsi pidettävä aina mukanasi täyteen ladattua puhelinta ja kerrottava läheisillesi minne olet menossa. On myös olemassa erilaisia puhelinsovelluksia, jotka mahdollistavat sijainnin jakamisen reaaliajassa, sekä sovelluksia, joiden kautta voi soittaa hätäpuhelun onnettomuuden sattuessa. Pyörätietokoneissa saattaa myös olla toiminto, jolla hätäyhteystiedoilleen voi lähettää viestin.
Se, ettei irrota klosseja polkimista tarpeeksi aikaisin
Jos tämä on ensimmäinen kerta, kun käytät lukkopolkimia, niin ole äärimmäisen VAROVAINEN! Sinun tulisi harjoitella klossien lukitsemista ja irrottamista ennen ajon alkua, jotta minimoit kaatumisen riskin pysähtymisen hetkellä. Sinun tulisi myös tietää, kuinka irrottaminen tapahtuu tarpeen tullen nopeasti. Vaikka tämä ei olisikaan ensimmäinen kerta, kun käytät tämän tyyppisiä polkimia, noudata varovaisuutta uusien lukkopolkimien ja klossien kanssa, sillä ne ovat aina hieman jäykemmät ja niiden irrottaminen on vaikeampaa.
Tässä vinkki, jota harjoitella, kunhan olet päässyt jyvälle polkimista: harjoittele pyörällä tasapainoilua paikoillaan ja opettele, kuinka pitää tasapaino ilman, että irrotat klossisi lukoista – tämä on hyvin hyödyllinen taito, joka tuo sinulle lisäaikaa missä tahansa odottamattomassa tilanteessa ja auttaa välttämään kaatumisia. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, eli harjoittele ensin, kuinka irrottaa klossit polkimista ja kuinka tehdä se nopeasti.
Se, että treenaa aina liian kovalla teholla
Pyöräilijät tekevät yleensä tämän virheen alkaessaan treenata ilman etukäteistutkimusta tai opastusta. Jos tapanasi on treenata vain kovaa, on riskinä ylikunto. Kehomme tarvitsevat lepoa fysiologista sopeutumista varten, jotta niiden toimintakyky paranisi. Jos pidät kehosi jatkuvassa stressitilassa ja palautumisen tarpeessa, ei se voi kehittyä ja sen seurauksena myöskään suorituksesi eivät parane. Tai vaihtoehtoisesti ne paranevat, mutta vain huomattavasti hitaampaa tahtia kuin niiden pitäisi.
Rennosti ottaminen ja rauhallisille pyöräretkille lähteminen aktiivisesti leväten on myös treenaamista. Parasta on etsiä asiasta tietoa, kysellä muilta pyöräilijöiltä neuvoja ja ottaa niitä vastaan myös pätevältä pyöräilyvalmentajalta, joka voi suunnitella sinulle henkilökohtaisen harjoitteluohjelman tasosi ja tavoitteidesi perusteella. Kuten tiedät, tieto on valtaa.
Liian voimakas jarruttaminen
Tämä on hyvin yleinen virhe aloittelevien pyöräilijöiden keskuudessa, sillä kokemattomuus tulee esille erinäisissä odottamattomissa tilanteissa, kokemassamme epävarmuuden tunteessa ollessamme pyörän selässä ensi kertaa sekä jarrukahvojen käsittelyn taitamattomuutena. Jos niitä puristaa liian lujaa, lyöt jarrut pohjaan ja jokin seuraavista asioista voi tapahtua: luisut joko takarenkaalla tai lennät ohjaustangon yli. Kumpikaan lopputulema ei kuulosta mairittelevalta.
Jarrutuksen on oltava asteittaista, joten kahvoja ja jarruja suositellaan testaamaan etukäteen niihin tottuakseen. Jarruttaminen on huomattavasti asteittaisempaa, kun käytetään vannejarruja, kun taas levyjarruissa on enemmän tehoa, mikä aiheuttaa suuremman riskin liian äkkinäiselle jarruttamiselle.
Jarruttaminen kaarteessa
Emme sano, ettei kaarteessa tulisi jarruttaa – sehän on ehdottomasti joskus tehtävä – mutta sinun ei tulisi odottaa, kunnes saavut mutkaan, eikä myöskään jarruttaa liian kovaa kallistaessasi pyörää. Jarruttaminen on aloitettava huomattavasti ennen kaarteeseen saapumista, kun olet suorassa asennossa. Se mahdollistaa paremman kaarreajon (kehon ja pyörän asennon säätämisen siten, että kaarteesta selviää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla) sekä jarrutusvoiman vähentämisen kallistaessasi pyörääsi mutkaan tultaessa. Jos odotat aivan viime hetkille, ennen kuin lyöt jarrut pohjaan, täytyy sinun jatkaa voimakasta jarrutusta mutkassakin ja täten lisäät kaatumisen riskiä.
Pyörän vaihteiden käyttäminen väärin
Olemme omistaneet kokonaisen artikkelin sille, kuinka käyttää pyörän vaiheita, mutta koska on melkoisen normaalia nähdä kaikkien pyöräilyn alalajien harrastajien sekä kaikentasoisten pyöräilijöiden käyttävän vaihteita väärin, haluamme muistuttaa asian tärkeydestä.
Kyseisessä artikkelissa mainitsemiemme ongelmien lisäksi on väärän vaihteen tai kadenssin käyttäminen jälleen yksi ongelma. Se voi johtaa huojumiseen (yläruumiin liikkumiseen ylös alas) ajaessasi hyvin alhaisella kadenssilla polkien polkimia kovaa. Tätä kutsutaan liian suurella vaihteella ajamiseksi ja se näyttää käytännössä siltä, että pyrkisit saamaan muusta kehosta voimaa polkemiseen. Toisaalta saatat päätyä heilumaan satulassa johtuen korkeammastakin kadenssista, joka ei ole sopiva vauhdillesi tai ajamallesi maastolle. Sopiva kadessiväli on 80 ja 100 RPM:n (polkimien kierroksia minuutissa) välillä. Jokainen pyöräilee kuitenkin tyylillään.
Se, ettei varoita takana tulevaa ryhmää
Olitpa sitten maantie- tai maastopyöräilijä, jos pyöräilet ryhmässä tulisi sinun ottaa huomioon, ettet ole yksin maantiellä, radalla, pyörätiellä, metsäpolulla jne. Jos ajat joukon kärjessä, olet ensimmäinen, joka näkee kuopat, töyssyt ja kaikki muut esteet ja tästä syystä sinun täytyy varoittaa muuta ryhmää huutamalla tai osoittamalla – ideaalitapauksessa molempia keinoja käyttäen – ongelman syytä ja sijaintia.
Se, ettei osallistu ryhmän tuulelta suojaamiseen tai osallistuu siihen liikaa
Käydäänpä läpi vielä yksi virhe, johon moni pyöräilijä sortuu joko tiedostamattaan tai tarkoituksella ryhmässä ajaessaan. On tavanomaisempaa nähdä pyöräilijä, joka ei pyri osallistumaan tuulelta suojaamiseen, kuin sellainen pyöräilijä, joka altistuu sille liiallisessa määrin. Loogisesti ajateltuna, jos joukossa on pyöräilijä, joka ei ole koskaan kärjessä, täytyy ryhmässä olla joku, joka altistuu sille odotettua enemmän.
On olemassa myös pyöräilijöitä, jotka syyllistyvät ylilyönteihin vieden kamppailunsa tuulta vastaan äärimmäisyyksiin, mutta he ovat vähemmistössä. Kun näin käy, eikä tuulelle runsaasti altistuva ole vahvin ryhmässä, voi viimeisistä kilometreistä tulla oikea tuskien taival.
Ideaalitapauksessa kaikki ryhmän pyöräilijät osallistuisivat kiertoon. Jos joku heistä ei ole yhtä kokenut kuin muut tai ei pysy tilanteen tasalla, tulisi hänen yrittää suojautua hyvin pysyttelemällä ryhmän sisällä. Jos kuitenkin käy niin, että tällainen pyöräilijä kiihdyttää yhtäkkiä johtoasemaan nousun tai loppukirin aikana, päätyy hän mitä todennäköisimmin mustalle listalle.
Tuulesta puheen ollen, haluamme lopettaa artikkelimme palaamalla vielä ensimmäiseen mainitsemaamme virheeseen: liialliseen itsevarmuuteen. Ohjaustangosta irti päästäminen ei ole hyvä idea, kun tuuli puhaltaa voimakkaasti. Jos sinun on puettava yllesi irtohihasi tai vedettävä pyöräilyliivisi vetoketju kunnolla kiinni, niin pysähdy ja hoida homma rauhassa. Näin vältyt onnettomuuksilta.
